Kuva: Chait Goli / pexels.com
Pieni vesiallas elävöittää jokaista puutarhaa, ja akvaario tuo saman vaikutuksen sisätiloihin ja tuo luonnon kauneuden ja lumon huoneeseen.
Akvaarion voi hyvällä tahdolla rakentaa myös itse, mutta helpompaa on ostaa se kaupasta. Jos hanasta tuleva vesi on juomakelpoista, se sopii myös akvaarioon. Liian hapan tai liian emäksinen vesi on muokattava sopivammaksi lisäaineilla. Riittävän hapen saamiseksi veden pinnalla on oltava liikettä. Erillistä “kuplakonetta” ei aina tarvita, sillä akvaariosuodattimen pumppu, joka kierrättää vettä akvaariossa, riittää. Akvaarion veden on oltava liikkeessä, koska seisovassa vedessä on vähemmän happea ja se alkaa mädäntyä. Erityisesti kesällä lämpimällä säällä tarvitaan lisäilmahappea. On olemassa myös paristokäyttöisiä ilmapumppuja. Vettä tulisi vaihtaa viikoittain noin 20 % kokonaisvesimäärästä. Samalla on poistettava pohjaan kerrostunut lika. Tilalle kaadetaan sama määrä puhdasta vettä. Jos viikoittainen huolto on kunnossa, akvaariota ei tarvitse kokonaan tyhjentää.
Akvaarion koko valitaan kalojen koon mukaan. Lasketaan vähintään litra vettä per 1 cm kalan pituutta, ja huomioidaan aikuisen kalan pituus. Tämä ei kuitenkaan ole ehdoton sääntö. Esimerkiksi kultakala voi aikuisena kasvaa jopa 25 cm pitkäksi, mutta 25 litran akvaario on sille varmasti liian pieni. Oikea akvaarion koko alkaa sadasta litrasta, ja siihen voi laittaa enintään neljä kultakalaa. Kapeassa ja pienessä akvaariossa voi kasvattaa pieniä kaloja.
Akvaariolasi on oltava karkaistua, ja valmisakvaarion tapauksessa valmistaja on jo huomioinut kaikki tekniset vaatimukset. Vedenpaineen laskemisessa lasiin on otettava huomioon myös pohjamateriaalin ja akvaariossa olevan tekniikan paino.
Kasvien valinta riippuu kaloista, ja voi käyttää myös keinokasveja, sillä jotkut kalalajit syövät elävät kasvit yksinkertaisesti. Kalat tulisi valita kasvillisuuden mukaan, ja akvaariokasveja on aika ajoin harvennettava. Keinokasveilla varustettua akvaariota ei ole oikeastaan helpompi hoitaa, sillä niihin kertyy kalkkia ja ne voivat kasvaa täyteen levää. Niitä on pestävä aika ajoin tai ne on vaihdettava. Elävät kasvit kuluttavat ravinnokseen kalojen ulosteita ja ruokajäämiä, auttaen pitämään veden puhtaana. Jos levät alkavat rehottaa liikaa, syynä on joko liika valo tai liika jäämäaineita, ja vettä on vaihdettava useammin. Tämä voi olla myös merkki siitä, että kaloja on liikaa ja akvaario on liian pieni. Pohjamateriaaliksi sopii pyöristetty sora, erityisesti vulkaaninen tai muu erikoispohjamateriaali. Luonnonkivet eivät sovi, sillä niiden mukana voi tulla akvaarioon taudinaiheuttajia. Kaikki luonnonympäristöstä tuleva on kuumennettava huolellisesti. Jos kasvatetaan eläviä kasveja, pohjassa on oltava sellainen alusta, että kasvit voivat juurtua normaalisti. Pohjamateriaali ei saa olla teräväreunaista, sillä kalat voivat vahingoittaa itsensä.
Akvaarion varusteet koostuvat yleensä valaisimesta, lämmittimestä ja vedensuodattimesta. Kaloille ei oikeastaan tarvita enempää valoa kuin mitä ikkunasta tulee päiväsaikaan. Akvaarion valaisua tarvitsevat enemmän ihmiset, jotta voivat seurata siellä tapahtuvaa, ja valoa tarvitaan myös siellä kasvaville kasveille. Joidenkin trooppisten kalojen kohdalla vettä on lämmitettävä, koska ne vaativat veden lämpötilaksi 24 astetta. Kaloja ei saa ruokkia liikaa, sillä se on niille vaarallista ja vesi menee pilalle. Ei pidä myöskään ruokkia liian vähän, sillä aliravitsemuksessa kalat jäävät nälkään. On olemassa automaattisyöttäjiä, jotka auttavat välttämään yli- tai aliruokintaa. Paristokäyttöinen pumppu on tarpeen, jos sähkö katkeaa, jolloin veden liike on varmistettava muulla tavoin. Jos katkos kestää yli kuusi tuntia, suodattimesta on poistettava suodatinmateriaalit ja pidettävä niitä erillisessä vesiastian, sillä happea kuluttavat ja suodattimessa elävät bakteerit kuolevat ilman vedenkiertoa ja alkavat erittää veteen myrkyllisiä aineita. Jälkeenpäin suodatinmateriaalit on asetettava takaisin.
Akvaarion sijaintivalinta on tärkeä. Akvaario ei sovi suoraan auringonvaloon, sillä se edistää levien kasvua. Myös lämmittimistä tulisi olla riittävällä etäisyydellä. Korkeuden tulisi olla sopiva ja alustan riittävän tukeva. Lastulevy tai puu ei sovi alustaksi, sillä ne saavat väistämättä vesivahinkoja. Erityinen aluskaappi on paras. Akvaarion rakentaminen seinän sisään ei ole hyvä ratkaisu, sillä sellaista akvaariota on huomattavasti vaikeampi hoitaa ja pitää kunnossa. Myöskään pyöreät akvaariot eivät sovellu kalojen kasvattamiseen. Niissä syntyy kaloille kiertohäiriöitä, ja niiden sisäelimet ja kasvu jäävät kehittymättömiksi, jolloin elinikä lyhenee. Kultakalaa ei pidä laittaa pyöreään akvaarioon. Se voi näyttää siinä эффектiseltä, mutta sen elämä olisi siinä hyvin epämukavaa ja jäisi myös lyhyeksi.
Sopivan kalalajin löytämiseksi voi tutkia luontokaupoista ja internetistä. Vaikeinta on alussa valita kaloja akvaarioon. Kultakala on luultavasti yleisin laji, guppi on helpoin. Jopa monni voidaan pitää akvaariossa, ja sen tunnistaa suurista tuntosarvistaan. Akvaariossa voi pitää myös vesiliskoja. HUOM! Jos akvaariossa on eri kalalajeja, on ensin selvitettävä, etteivät ne syö toisiaan. Guppit ja kirjavakalalajit sopivat hyvin myös aloittelijalle akvaarioharrastajalle. Haratsiinikalat ovat pieniä, vilkkaita ja nopeita. Ne ovat rauhallisia ja elävät ylemmissä tai keskimmäisissä vesikerroksissa eivätkä riko kasveja. Corydoras-kalat ovat kirjavia, hammaskarpit pieniä ja värikkäitä. Neonsalmlereilla on kehossaan hohtava pitkittäisraita, ja myös kirkkaanväriset tetrat ovat suosittuja. Jos kasvisravintoa on vähän, loistohännät ja teleskooppikalat syövät herkemmät vesikasvit. Monet kalat ovat eläviä poikasia synnyttäviä, esimerkiksi kirjavakalalajit ja hammaskarpit. Niiden poikaset tarvitsevat syntymän jälkeen piilopaikkoja. Jotkut lajit pitävät tummasta pohjasorasta ja hajavalosta. Akvaarioon tarvitaan myös pohjanpuhdistajalajeja. Pohjanpuhdistajien kohdalla akvaariossa on oltava hyvä suodatin. Ennen kuin kalat otetaan akvaarioon, on tehtävä huolellista taustatyötä.
